Lenkit
Yksinkertaisuuden vuoksi olemme nimenneet reittejämme.
"Bunkkerilenkki"
Tämä lenkki on saanut nimensä monista italialaisista bunkkereista joiden ohi ajamme. Bunkkerit ovat jäännöksiä toisesta maailmansodasta. Osa niistä on tuhottu ja ehjiä käytettiin uudelleen viime sodassa.
Tämä lenkki on maastopyöräilijöiden mittakaavaan laitettuna "harmiton" - ei siis raskas - puolipäiväretki.
Melko vähän korkeuseroja, usein asfalttia ja paljon peltoteitä.
"Tutkalenkki"
Tämä reitti vie meidät viime sodan eturintaman ohi alueen, ellei jopa koko Adrian, suurimpaan purjevenesatamaan jossa on aikaa virkistäytyä vaikkapa tuopillisella tai kukin parhaakseen katsomansa juoman voimalla. Janon sammuttua poljemme virkeänä takaisin Zadariin.
Tämä reissu on niinikään "harmiton" ja kevyt puolipäiväretki. Melko vähän korkeuseroja, usein asfalttia ja paljon peltoteitä.
Huom: Ajettava varovasti sillä kyseessä osittain miinoitettu, tosin nykyään raivattu alue.
Kuulostaa suomalaiselta mutta taitaa kuitenkin poiketa suomalaisesta.
Tämä lenkki ei välttämättä ole enää aivan "harmiton" vaan nousuakin kuuluu matkaan kohtuullisesti. Palkintona siitä on upeat maisemat varjoisassa paikassa ja paluumatkalle lähdettäessä lasku, jota varten kannattaa pitää varakumit lähistöllä...
Tämä lenkki on saatavilla myös "Järvilenkki light" -versiona. Siinä pahin kiipeäminen - mutta myös näköalapaikka - jää reissusta pois ja matka taittuu suorinta tietä meren äärelle ja takaisin lähtöpisteeseen. Siellä nälkäistä pyöräilijää ravitaan dalmatialaisen erikoisuuden, "pekan" voimin :)
(myös perus-järvilenkin päätteeksi). Toiveen mukaan reissusta saa siis kokopäiväretken tai sen light -version.
peruslenkki n. 56 km | nousua 700 m |
"Oliivisaari"
Tätä reissua voisi kutsua myös vihannessaareksi, sillä suuri osa Zadarin vihannestorilla myytävistä tuotteista tulee täältä. Saari kiehtoo vihreydellään aina uudelleen ja uudelleen - oliivipuilla on saarella jo vuosisatojen perinne. Nälkä yllättää täälläkin melko varmasti mutta eiköhän saarelta löydy sopiva paikka vatsan täyttämiselle...
Valloitamme tätä saarta koko päivän ja jos sää sallii, luonto palkitsee meidät upealla näkymällä Velebit -vuoristoon.
Vaikkakin kyseessä on saari, ajoreitti siellä on osittain raskasta ja antaa paikoitellen mahdollisuuden testata keuhkojamme. Ajamme poluilla, peltoteillä ja osittain asfaltoituja teitä.
"Janolenkki"
Tämä saari on saanut meillä nimensä nopeasti yllättävästä oluesta. Jo ensimmäisen nousun jälkeen on jano ja on mukava päästä pieneen poukamaan nauttimaan virvokkeita dalmatialaisen vieraanvaraisuuden saatolla. Nousut eivät sinänsä ole kovin rankkoja mutta polttava aurinko ja irtosora tekevät niistä koettelevampia. Mutta, täälläkin ylöspäin jälkeen tulee alaspäin. Tällä reissulla kannattaa olla hyvät renkaat sillä terävät kivet rei'ittävät kumia tai leikkaavat profiilia uuteen muotoon... Päivälenkin kruunaa täälläkin mahtavat maisemat ja kylmät juomat.
"Saarihyppely"
Mikäli pyöräilijäporukalla on hyvä kunto, tarjoaa herkkupalan saarihyppelymme. Tässä lenkissä yhdistämme oliivisaaren ja janolenkin parhaat ja rankimmat palat. Tämä reissu on tehtävissä mikäli kumirikot ja ketjujen katkeamiset minimoidaan ja tuoppi tyhjenee nopeammin. Muuten koko päiväkin on liian lyhyt tälle lenkille.
"Trans-Velebit"
Ajamme pitkin Karolinger-tietä joka on vanha kauppa- ja armeijan tie Itävalta-Unkarin ajalta. Tie yhdisti silloin Kroatian sisämaan ja rannikon. Lenkki alkaa lähes merenpinnalta ja kiipeää hieman yli 1000 metrin korkeuteen. Päästyämme ylös, laskemme kontinentaalin puolella rivakasti alas sillä alhaalla toivomme saavamme kuumat makkarat voimien palauttamiseksi. Miinavaaran takia tässä osassa Velebit -vuoristoa on palattava samaa reittiä takaisin. Näin meitä odottaa 18 km pitkä lasku ja upeat maisemat Ravni Kotarin yli, hyvän sään ollessa aina merelle saakka. Tällä pätkällä testataan jälleen jarrujen kestävyyttä, sillä kuten sanottu, tämä tie on nykyään vielä käytössä mutta pinnoite on paikoitellen yli 160 vuotta vanhaa ja kaiteet kuluneet vuosien käytössä tärkeimmistä paikoista :)
Lenkki n. 76 km | nousua 1685 m |
Muutosten tuulia:
"Kanjonilenkki"
Paklenican kanjoni oli 1990 -luvun puolivälistä alkaen ehdoton "must" maastopyöräilijälle. Jopa vakituiset Gardajärven valloittajat (ensisijassa saksalaiset) miettivät lähteäkö kanjonille vai Gardajärvelle tänä viikonloppuna...
Nykyään ei ihmispaljouden takia ole valitettavasti enää mahdollista kaahata alas reittiä joka sai aikaan makoisan adrenaliiniryöpyn. Uusien lakien myötä kansallispuistoon pääsevien maastopyöräilijöiden määrää on rajoitettu rankalla kädellä. Nykyään koko puistoon pääsee kerralla enintään 10 pyöräilijää - ei siis pelkästään kanjoniin vaan koko puiston alueelle.
Etsimme kuluvan vuoden aikana vaihtoehtoisen reitin, jolla lyhennämme 2,5 tuntisen kapuamisen niin että ajohuvista tulee entistäkin suurempi... siihen asti, nautitaan muista lenkeistä senkin edestä!
Enemmän kauniita sanoja Zadarista ja Dalmatiasta löydät netistä sivuilta www.dalmatiino.net
